8. osa

Kun kuulin Grimmjowin äänen, ajattelin, että pyörryn pian uudestaan. Miksei tämä kaikki voisi olla vain pahaa unta? Mistä tuo sinihiuksinenn olio edes tiesi, että olin huoneessa? Miksei hän tullut auttamaan minua ennemmin? Tai no, en tiedä, parempi ettei tullut. 

  Yritin olla hengittämättä, ehkä hän lähtisi oven edestä pois. 

 -Tiedän, että olet siellä, ihmistyttö! kuului jo vähän ärtyneemmällä äänellä. Ylitseni kulki kylmä väristys. Hän siis oli varma. Missä se nuori poika on? Ehkä hän auttaisi. Mutta hetkonen, Grimmjowhan on yksi voimakkaimmista espadoista, miten tuo vihreäsilmäinen voisi auttaa edes. Tai sitten hän ei halunnutkaan auttaa.

  Grimmjow potkaisi ovea äänekkäästi, Oi, kumpa ovi kestäisi. Ei kai hän aikonut tunkeutua sisään?! Oliko ovie edes lukossa? Kyyristyin sohvan taakse peloissani. Tässä vaiheessa tämä vaihtoehto ei tuntunut lapselliseksi, piiloutua nyt sohvan taakse hah. Kuulin nuoren pojan äänen. Oi voi, nyt Grimmjow kai tappaa hänet tai jotain! Kuului joitakin ääniä ulkoa ja sitten kuulin oven avautuvan. En uskaltanut kurkistaa sohvan takaa. Kuuntelin vain. 

  Askeleet lähestyivät sohvaa. Kumpikohan se olisi? Samassa näin hänet. Poika sanoi vain:

 -Haluaisitko teetä?

Silmäni laajenivat. Että haluaisinko? Totta kai! Jostain syystä sanoin silti hiljaisella äänellä;

 -E-ei kiitos.

Poika ravisti päätään, poistui taas huoneesta ja tuli takaisin teekuppi kädessä, ojensi sen minulle ja käski minun istua sohvalle. Istuin kiltisti ja maistoin teetä. Aivan ihanan makuista! Seurasin häntä silti koko ajan silmälläni. 

 -Nimeni on muuten Ulquiorra, jossain vaiheessa hän töksäytti.

 -O-orihime, oli kaikki, minkä sain sanottua. Laskin tyhjän teekupin sohvan edessäolevalle pöydälle, enkä tiennyt, mitä tehdä nyt. Ulquiorra istui kirjoituspöydän ääressä ja teki jotain paperitöitä. 

  Tähän asti kaikki oli aika epäselvää. Ensin hän pelasti minut jostain, ja vei minut huoneeseensa. Grimmjow halusi minut kai takaisin omaan huoneeseensa, mutta Ulquiorra taisi häätää hänet pois oven edestä, sitten hän toi minulle teetä ja teki nyt paperitöitä vähän matkan päässä minusta. Mitä tämä koko sotku oli, miksi edes olin tässä oudossa maailmassa? Mitä hän halusi minusta? Vaikka tähän asti hän vaikutti ihan mukavalta, en kuitenkaan saanut luottaa häneen. Sitten mieleeni tuli kamala ajatus. 

  Pitäisikö minun nukkua samassa sängyssä, kun hän?!