Mikä päivä, ajattelin väsyneenä. Koulussa on ollut koe ja kaikki energiani on mennyt siihen. Jäin puistoon istuskelemaan hetkeksi ja hetki venyi iltaan asti. Katulamput loistivat kirkkaina, eikä ketään näyttänyt olevan kadulla. Tyhjyys väreili ilmassa, josta en pitänyt, joten nousin mieluummin ja läksin kotiinpäin. Illan lämpö ympäröi minut, ei ollut ollenkaan kylmä lämpimän päivän jälkeen. Tuntui hyvältä päästä taas kotiin. Yhtäkkiä kuulin tosi oudon äänen, joka sai minut hieman tärisemään. Urahara on nimittäin varoittanut minua holloweista, joita on ollut tosi runsaasti viime viikkoina. Tähän asti en ole törmännyt yhteenkään. Olin valmis pakenemaan hetkenä minä hyvänsä ja katselin epävarmana lamppua, jonka valo alkoi hiipua. Juuri tällöinkö lampun virran on loputtava? Pimeä kuja tuntui vastenmieliseltä, mutta se oli ainut tie, joka vei kotiin.
Edessäni vilahti jotain, pieni kiljahdus pääsi kurkustani. Nyt pelkäsin todella. Kuka, tai mikä se oli? Otin jalat alleni ja lähdin juoksuun. Kumpa pääsisin jo kotiovesta sisään, toivoin. Joku kosketti minua ja kiljaisin lujaa. Tärisin kauttaaltani ja silmäni suurenivat pelosta. Nyt suunikin tukittiin. Yritin huutaa, mutta ääntä ei tullut. Olin paniikissa. Rimpuilin, mutta se joku piti minua paikallani, enkä päässyt mihinkään.
-Pst, kylmä ääni sanoi ihan korvani juuressa. Yritin vetää pääni kauemmas.
-Oletko Orihime Inoue? sanoi se karmiva ääni vieressäni. Nyökäytin päätäni heikosti.
-Silloin tulet mukaani.
Suuni oli tukittu, en pystynyt vastata. Paniikkini yltyi, kun hän kertoi, että Aizen tarvitsee minun kykyäni. Hän sitoi käteni salamannopeasti ja löi minua jalkaan. En tiedä, miten hän sen teki, mutta tunsin melkein heti lämpimän veren valuvan sääriäni alas. Siihen sattui lujaa, mutten halunnut itkeä. Vihdoinkin äänen omistaja näyttäytyi. Hän oli normaalin pituinen, siniset hiukset ja tosi ilkeä virnistys. Hän katsoi minua silmiin, virnisti ja hänen miekkansa kärki osoitti kaulaani. Vetäydyin kauemmas, vaikka se sattuikin ja oli vaikeaa.
-Jos et tottele, saat maistaa miekkaani, hän nauroi. Hän lisäsi, että hän oli kuudes espada ja voin kutsua häntä Grimmjowksi. Nuo kaksi lausetta oli tietysti täynnä ivallisia vitsejä. Tiesin espadoista ja arrancareista hyvin, Urahara on kertonut niistä sen verran, minkä itsekin tiesi. Espadat olivat vahvimpia arrancareja, joka oli tietysti lisää tehoa pelkooni häntä kohtaan. Espada avasi gargain ja hän työnsi minut sisään rajusti. Jalkani petti ja koska kädet olivat sidottuina selkäni taakse, kaaduin kasvoilleni. Yritin nousta, mutta ennen kuin pääsin pystyyn, Grimmjow veti minut ylös hiuksistani. Kirkaisin, mutta vain sisälläni. Hän sanoi, että ei olisi pitkä matka Las Nochesiin.
Se oli minulle liian pitkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti