Uusi koekaniini? Mitä? Aikoiko hän testailla minulla aineita? Mitä hän haluaa minusta? Melkein pyörryin. Ja minä kun luulin, että punatukkainen oli kaikkein pahin, että hän on pomo. No, ei ollutkaan sitten. Ja taas kerran olin väärässä.
Mies, jolta puuttui käsi, nousi ylös ja kavahdin kauemmas, kun hän tuli lähelleni. Yritin peräätyä hänen läheltään, mutta punatukkainen seisoi takanani, etten päässyt kauemmas.
- Olen odottanut sinua jo kauan, käsipuoli sanoi.
-Eh? äännähdin kysyvästi. Arrancar naurahti ilmeelleni ja kysyi alamaisiltaan, ovatko he jo esitelleet itsensä minulle.
-Anteeksi, ei vielä, Quinta-sama, punatukka vastasi.
- Velasqo, töksäytti arpisuinen heti. Muut seurasivat esimerkkiä ja vähän epäkohteliaalla tavalla sanoivat nimensä ilman mitään tervehdystä.
- Renato, vihreäsimäinen sanoi.
- Rainerio, punatukkainen huokaisi lopuksi. En oikein tiennyt, pitäisikö minunkin sanoa jotain, joten vain nyökkäsin vaisusti. Quintaksi kutsuttu käsipuoli, naurahti taas ärsyttävällä tavalla ja tarrasi käteeni, sitoi ne taas niin nopeasti, etten oikein ehtinyt reagoidakaan. Hän otti esille neulan, kastoi sen johonkin aineeseen ja pisti minua käsivarteeni. Näin taas mustaa...
***
Kaksi päivää on jo kulunut, eikä Grimmjow tullut auttamaan minua. Aizenkaan ei näyttänyt kaipaavan minua. Kahdessa päivässä on tapahtunut niin paljon. Minut hirtettiin käsistä ylös kattoon ja minun kehoani tutkittiin melkein koko ajan. Kuinka paljon kipua siedin ilman äännähtämistä, mikä kohta oli kivulle herkin ja sen sellaista. Olin lopenuupunut ja käsiini sattui hirveästi. Kun minun annettiin nukkua, punatukka-Rainerio tuli viereeni ja se ällötti minua ihan kamalasti. En siis nukkunut hyvin, päivällä minua testailtiin, enkä ole syönyt jo moneen päivään. Vaatteeni, joita käytin nyt jo kolmatta päivää ilman pesua, olivat kamalan likaiset. Huokasin raskaasti ja yritin olla itkemättä ääneen. Halusin pois. Kaikesta. En tiennyt, kumpi oli pahemi, Grimmjowin luona vai täällä. Roikuin nyt taas käsistäni, mutta onneksi pystyin edes hieman saamaan tueka, kun varpaani ylettyivät lattiaan. Kaikki oli huoneessa. Velasqo istui sohvalla lukemassa jotain, punatukka Rainerio teki paperitöitä, Quinta ja Renato keskustelivat hiljaa. Ja minä roikuin keskellä huonetta.
Samassa tummanvihreäsilmäinen nuori mies avasi oven...
